Read on Twitter
koen, että itse adoptiolapsena mulla on jotakin sanottavaa tähän täällä vilahtelevaan keskusteluun.
adoptiossa on aina ja ensimmäiseksi kysymys lapsesta, ja lapsen *oikeudesta* hyvään, turvalliseen ja rakastavaan kotiin. kunhan nämä kriteerit täyttyvät, vanhempien +
adoptiossa on aina ja ensimmäiseksi kysymys lapsesta, ja lapsen *oikeudesta* hyvään, turvalliseen ja rakastavaan kotiin. kunhan nämä kriteerit täyttyvät, vanhempien +
sukupuoli on toissijaista. lapsi ei itse välitä siitä, onko hänellä kaksi isää vai kaksi äitiä. lapsi ei myöskään juuri välitä siitä, onko hänet adoptoitu vai ei (toki tämäkin riippuu siitä, onko lapsi tiennyt koko elämänsä olevansa adoptoitu, ja käsitelläänkö sitä +
perheissä). asenteet adoption ”negatiivisuuteen”, tai samaa sukupuolta oleviin vanhempiin tulevat usein ulkopuolelta.
jos sä oot yksi heistä, joka mukamas on huolissaan, että lasta kiusataan samaa sukupuolta olevien vanhempiensa takia, tai adoptiotaustansa takia, +
jos sä oot yksi heistä, joka mukamas on huolissaan, että lasta kiusataan samaa sukupuolta olevien vanhempiensa takia, tai adoptiotaustansa takia, +
niin tiedoksi vain, että voit olla myös osa ratkaisua. normalisoimalla sen, että vanhemmuutta on monenlaista, perheitä on monenlaisia ja lapsilla voi olla erilaiset taustat, voidaan olla ”pelkäämättä”, että kiusataan.
opeta lapsillesi, että on ok olla kaksi isää, tai äitiä. +
opeta lapsillesi, että on ok olla kaksi isää, tai äitiä. +
on ok että on äiti ja isä. on myös ok että on vain yksi vanhempi, tai ei vanhempia lainkaan; joku muukin voi toimia huoltajana.
vain näin meillä kaikilla on aidosti parempi olla, ja aidosti otetaan huomioon monimuotoisuus, ja muutkin kuin perinteinen ydinperhe-malli. kiitos.
vain näin meillä kaikilla on aidosti parempi olla, ja aidosti otetaan huomioon monimuotoisuus, ja muutkin kuin perinteinen ydinperhe-malli. kiitos.
